4.5.09

Rinnastus

Kuhn näyttää ajattelevan, että sosiaalitieteet eivät ole vielä saavuttaneet sitä vaihetta, jossa paradigmat olisi artikuloitu riittävän selvästi niin, että paradigmojen vastakkain asettelu olisi mahdollinen. En ole kuitenkaan varma, että Kuhn on oikeassa – ja ettei hän etsi paradigmoja niin sanoakseni väärästä suunnasta. Omana ehdotuksenani sanoisin, että viime kädessä poliittiset ja sosiaaliset ideologiat lyövät kiinni sosiaalitieteen paradigmat. Toisinaan ideologiat yrittävät ulottaa vaikutuksensa myös luonnontieteiden paradigmaattiseen taustaan. Siinä ideologian vaikutukset eivät kuitenkaan koskaan tunkeudu syvälle. Huolimatta Leninin hyökkäyksestä Machia vastaan suhteellisuusteorialle ei ole mitään vakavaa marxilaista vaihtoehtoa. Myöskään Mendelin perinnöllisyysteorialle ei ole mitään kunnollista marxilaista vaihtoehtoa. Sanoisin kuitenkin, että on olemassa sekä porvarillinen että marxilainen taloustiede ja sosiologia, joilla kummallakin on oma oikeutuksensa. Ei ole aivan oikein sanoa, että ne eroavat arvostuksissaan. Arvostukset eivät kuulu sosiaalitieteen sisäpuolelle, olkoon kysymys sitten "porvarillisesta" tai "marxilaisesta" sosiaalitieteestä. Tämä on totuus, joka sisältyy Max Weberin kuuluisaan arvovapauden (Wertfreihait) postulaattiin. Mutta sosiaalitieteen tyypit saattavat erota paradigmaattisissa käsityksissään siitä, mikä konstituoi sosiaalisen todellisuuden ja mitkä seikat muodostavat sosiaalisen muutoksen ehdot.

Tämä katkelma on jäänyt kummittelemaan mieleeni. En tiedä mitä ajatella siitä, mutta toisaalta haluan rinnastaa sen toiseen ajatukseen, jota olen viime aikoina miettinyt. Sitaatti on G. H. von Wrightin kirjoituksesta "Wittgenstein Varmuudesta", joka on julkaistu suomeksi Varmuudesta -teoksen suomennoksen esipuheena.

Minun tekee mieli rinnastaa von Wrightin ajatus kysymykseen siitä, mitä ovat sosiaalitieteiden ja hengentieteiden, Geisteswissenschaften, (joista von Wright sanoo myös puhuvansa) konkreettiset tulokset. Puhuin taannoin tieteenfilosofijoukolle humanististen tieteiden tieteenfilosofian valitettavasta vähäisyydestä, ja eräs arvostettava henkilö tuosta joukosta totesi, että tieteenfilosofiassa on ymmärrettävästi keskitytty luonnontieteisiin: niiden konkreettiset tulokset ovat niin merkittäviä; ne ovat muuttaneet maailmaa. Olin hämilläni. Olin juuri puhunut suomalaisen kulttuurien tutkimuksen historiasta. Minusta näyttää päivänselvältä, että ilman tuota historiaa meillä ei olisi modernia suomen kieltä emmekä identifioituisi suomalaisiksi. Eikö se, että puhumme suomea ja identifioidumme suomalaisiksi, ole hyvin konkreettinen tulos? Tulos, jolla on valtavia materiaalisiakin seurauksia?

Ne tieteenalat, joista von Wright puhuu, tutkivat nähdäkseni joko lähes pelkästään tai pelkästään ihmisten kokemia merkityksiä. Von Wright arvelee, että ideologiat kiinnittävät sosiaalitieteiden ja hengentieteiden paradigmat. Minä arvelen, että näiden tieteiden konkreettisia vaikutuksia elämässämme tulee etsiä siltä alueelta mitä ne tutkivat, eli kokemistamme merkityksistä. (En valitettavasti osaa muotoilla asiaa vielä tuon paremmin. En tietenkään väitä, etteivätkö myös luonnontieteet vaikuttaisi kokemiimme merkityksiin.) Tuntuu siltä, että näiden arvelusten suhdetta toisiinsa on pakko ajatella lisää, ja ajatella ilman, että motiivina olisi minkään tieteenalan kyseenalaistaminen. Luultavasti joku on jo tehnyt niin, en vain ole lukenut tai en nyt tajua.

Ajatellaan mari-intellektuelleja (aiemmin mareja kutsuttiin tšeremisseiksi), jotka tutkivat nykyään marien mytologiaa. He kuulemma myös kouluttavat uhripappeja vahvistaakseen paikallista luonnonuskontoa.

Tunnisteet: ,

10 Comments:

Anonymous Telmo said...

Mielenkiintoinen kirjoitus. von Wrightin keskustelu ideologiasta on myös mielenkiintoinen, koska eikö esimerkiksi marxilaisen sosiaalitieteen konkretia näy juuri marxilaisen ideologian synnyssä? Sosiaalitieteiden "marxilaisella paradigmalla" (mikäli sellainen on olemassa) on todellakin ollut paljon ideologisia seurauksia. Mielestäni tämä ei kuitenkaan estä sitä, että Marxin ajattelun inspiroima moderni sosiaalitiede voisi olla riippumaton marxilaisen ideologian raskaasta historiasta (vaikka se ei aina sitä ole).

von Wright pitää selvästi luonnontieteitä epäideologisina ja sosiaalitieteitä ideologisina. Mielestäni tämä ei ole järin selkeä jaottelu. Sekä luonnontieteissä että sosiaalitieteissä paradigmat ovat teoreettisia näkökulmia joilla on pitkä perinne ja jotka uudistuvat tieteellisen tutkimuksen myötä. Sosiaalitieteiden konkreettinen yhteys ympäröivään yhteiskuntaan varmaankin altistavat niitä poliittisille vaikutuksille, mutta niiden leimaaminen "ideologisiksi" sen perusteella on turhan alentavaa.

Varsinkin kun von Wrightin perustelut ovat aika heikkoja tässä kohdin. Mielestäni lause "Mendelin perinnöllisyysteorialle ei ole mitään kunnollista marxilaista vaihtoehtoa" on järjetön, eihän Marx ollutkaan biologi, Leninistä nyt puhumattakaan. Miksi kukaan edes kaipaisi biologian piiriin "marxilaisia vaihtoehtoja"? Se, että jotkut ovat huonoin tuloksin yrittäneet soveltaa Marxin ajatuksia luonnontieteisiin on taas eri asia. Jos joku yrittäisi soveltaa Einsteinia sosiaalitieteisiin niin ei siitäkään mitään tulisi.

von Wright ei siis minun mielestäni osu ihan sosiaalitieteiden ytimeen, mutta siltä osin hän on oikeassa, että sosiaalitieiden konkreettiset tulokset ovat läheisesti sidoksissa yhteiskunnallisiin asioihin, toisin kuin luonnontieteiden tulokset jotka ovat yhteiskunnallisesti merkittäviä ainoastaan teknologian kautta. Itse asiassa, jos yhteiskunta kohdistaa enemmän tutkimusrahaa teknologisiin luonnontieteisiin kuin luonnontieteiden perustutkimukseen, niin eivätkös luonnontieteetkin silloin ole osittain "ideologian" vaikutuksen alaisia?

7.5.09  
Anonymous Telmo said...

Niin ja lisäisin vielä, että mielestäni sosiaalitieteet yleisesti ottaen eivät tutki pelkästään ihmisten kokemia merkityksiä. Merkitykset ovat keskeisiä kulttuuriantropologiassa, mutta eivät esimerkiksi taloustieteessä. Sen sijaan voitaisiin ehkä sanoa, että sosiaalitieteet ovat ihmisille merkityksellisiä koska ihminen voi kohtuullisen helposti suhteuttaa oman subjektiivisen kokemuksensa näiden tieteiden tuloksiin. Luonnontieteissä näin ei ole.

8.5.09  
Blogger Eufemia said...

Sosiaalitieteet eivät tosiaan tutki pelkästään ihmisten kokemia merkityksiä. Niin tekevät ehkä lähinnä sellaiset tieteenalat, joita alojen edustajat itse pitävät "ymmärtävinä", ei "selittävinä"?

Haluaisin kuitenkin lukea von Wrightiä niin, ettei ideologioista puhumista tulkittaisi heti moitteeksi. Hänhän pitää sosiaalitieteitä kuitenkin arvovapaina, eikä siis sillä tapaa politisoituneina, mitä kohti sanalla "ideologia" helposti moittien viittilöidään.

8.5.09  
Anonymous Anonyymi said...

Von Wright tarkoittaa paradigmoilla, jotakin heikompaa mitä Telmo ajattelee. Nimittäin paradigmakäsite ei oikein sovi selvästi eksplisoitaviin näkemyksiin, vaan ne ovat jotain mikä on "kätkettynä" ja jonka piirteitä voidaan nähdä vasta jälkikäteen tieteen kehittyessä. Kunhilaisten paradigmakäsitteen suurin ongelma onkin, että sitä ei ole terävästi muotoiltu, vaikka melkein kaikki ainakin jonkin verran sen kaltaisten olioiden olemassaolon myöntävätkin.

9.5.09  
Anonymous Anonyymi said...

Voin tähän lainata von Wrightin explikaation paradigman käsitteestä vähän ennen Eufemian lainaamaa kohtaa: "Hyväksytyt paradigmat lyövät kiinni kehyksen tieteellisen tutkimuksen kysymyksille ja määrittävä mahdollisten vastausten liikkumalan."

9.5.09  
Anonymous Anonyymi said...

"Mielestäni lause "Mendelin perinnöllisyysteorialle ei ole mitään kunnollista marxilaista vaihtoehtoa" on järjetön, eihän Marx ollutkaan biologi, Leninistä nyt puhumattakaan."

Tämä on selvä viittaus Lamarcin teoriaan hankittujen ominaisuuksien periytymisestä, joka oli suosiossa Neuvostoliitossa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jean-Baptiste_Lamarck

"Miksi kukaan edes kaipaisi biologian piiriin "marxilaisia vaihtoehtoja"?"

Stalin ainakin kaipasi. http://fi.wikipedia.org/wiki/Trofim_Lysenko

9.5.09  
Anonymous Telmo said...

No, jos moderneja sosiaalitieteitä tarkastellaan Stalinin ja Leninin mielipiteiden kautta niin ollaan kyllä aika pahasti hakoteillä.

Itse epäilen onko Kuhnin paradigmakäsitteestä enemmän hyötyä vai haittaa sosiaalitieteiden ymmärtämisessä. Paradigmateorian lähtökohta on fysiikan historiassa, ja sosiaalitieteet näyttävät sen valossa helposti (minun mielestäni virheellisesti) lapsenkengissä olevilta tieteiltä.

11.5.09  
Blogger Eufemia said...

Telmo, silloin kun von Wright kirjoitti tuon tekstinsä, moni tieteenharjoittaja piti hyvin perusteltuna tarkastella moderneja sosiaalitieteitä Stalinin ja Leninin mielipiteiden kautta.

Sori että vastailen niin lyhyesti. Tämä on kiinnostava keskustelu, mutta yhden artikkelin kalmanlinja häämöttää huomisessa.

11.5.09  
Blogger Tommi Uschanov said...

Tässä ei nyt huomioida sitä, että sanojen merkityssisällöt muuttuvat ajan myötä - ja samoin muuttuvat ne mielleyhtymät, joita kirjoittaja voi olettaa herättävänsä yleisössään käyttämällä näitä sanoja.

Artikkeli, josta keskustelua käydään, on pidetty esitelmänä vuonna 1970 ja julkaistu vuonna 1972. Tuohon aikaan "ideologioista" puhuttiin hyvin erilaisella tavalla kuin nykyään. Kaikilla oli jokin ideologia, ja esimerkiksi kylmä sota nähtiin kummankin osapuolen suunnalta nimenomaan kahden ideologian välisenä taisteluna; ei siis niin, että vain vastustajalla olisi ollut ideologia ja itse oltaisiin omasta mielestä oltu ideologiasta vapaita. Tällaista ajatusta oli yhteiskuntatieteissä kyllä jonkin verran kehitelty 50-luvulla ja 60-luvun alkupuolella ns. ideologioiden kuolema -kirjallisuudessa (Daniel Bell, Seymour Martin Lipset, Raymond Aron, Herbert Tingsten ym.), mutta Vietnamin sodan ja muiden vastaavien ilmiöiden kautta oli kuitenkin sittemmin tullut yleisesti hyväksytyksi ajatus, että myös länsimainen liberalismi on yksi ideologia muiden joukossa. Ideologian käsite oli sen nykyiseen käyttöön verrattuna hyvin neutraali ja kuvaileva, ei mitenkään yksipuolisesti haukkumasana.

Myös ihmetellyt kommentit marxilaisesta vaihtoehdosta luonnontieteen länsimaiselle paradigmalle selittyvät mielestäni tekstin kirjoitusajankohdalla. Nykynäkökulmasta esimerkiksi jokin Leninin tieteenfilosofia näyttäytyy ilmiselvästi vain absurdina roskana (mitä se tietysti myös on), mutta vielä noinkin myöhään asia oli tässä suhteessa toisin. Neuvostoliiton - 200 miljoonan asukkaan ydinasesuurvallan - virallisena ideologiana oli vasta vähän aikaa sitten ollut mm. von Wrightin epäsuorasti mainitsema lysenkolainen perinnöllisyystiede oppeineen hankittujen ominaisuuksien periytymisestä; Lysenko itse oli yhä elossa ja oli itse asiassa syrjäytetty tiedepoliittisista asemistaan vasta kymmenisen vuotta aiemmin. Samoin kansainvälisesti meritoituneidenkin itäblokin tiedemiesten piirissä esimerkiksi Leninin hyökkäys Machin fysiikkaa vastaan korkeintaan sivuutettiin kiusaantuneesti vaieten - suora irtisanoutuminen siitä oli mahdotonta, koska Leninin tekstit olivat lähes jumalalliseen ilmoitukseen rinnastuvassa auktoriteettiasemassa.

Täällä Suomessakin esimerkiksi jokin Pertti Lindforsin Marxilaisuus ja tiede -teoksen kaltainen sekoilu nautti tuohon aikaan arvostusta suhteellisen laajoissa piireissä, ja marxismi(-leninismi) oli osapuolena rajuissakin tiedepoliittisissa väännöissä. Lisäksi täällä elettiin juuri tuolloin 70-luvun alussa myös taistolaisen opiskelijaliikkeen lyhyttä kukoistuskautta, ja tuntuu uskottavalta olettaa, että tästä on kantautunut jonkinlaisia kaikuja myös tähän von Wrightin kansainväliselle analyyttisen filosofian yleisölle tarkoitettuun tekstiin.

Kun nyt itse palasin monen vuoden tauon jälkeen pohtimaan tätä von Wrightin tekstikohtaa, jota olin itsekin aikoinaan useamman kerran miettinyt, niin se tuntui kyllä aluksi vieraalta, mutta mitä enemmän sitä miettii, sitä varteenotettavammalta se alkaa vaikuttaa. On jotenkin kiehtovaa, kuinka von Wrightin ajatus, että "ideologiat lyövät kiinni sosiaalitieteen paradigmat" niin, että "sosiaalitieteen tyypit saattavat erota paradigmaattisissa käsityksissään siitä, mikä konstituoi sosiaalisen todellisuuden", tuntuisi nykymaailmassa esitettynä itse jotenkin ideologiselta, ideologisen sitoutuneisuutensa vuoksi tosiasioille sokealta, nimenomaan sanan nykyisessä haukkumasanamerkityksessä. Mutta von Wright näyttää päätyvän tähän ajatukseen sellaista filosofista reittiä, joka saa sen näyttämään melkeinpä vain yhdeltä analyyttisen tieteenfilosofian teknisluontoiselta tutkimustulokselta muiden joukossa. Ja koska tähän samaan ajatukseen on mahdollista näköjään päätyä myös tällaista reittiä, se ei silloin näköjään ole niin läheisesti ja erottamattomasti sidoksissa niihin haukkumasanamielessä ideologisiin - feministisiin, postkolonialistisiin jne. - filosofointitapoihin, joihin sen helposti voisi kuvitella ja yleensä kai kuvitellaankin olevan yhteydessä.

Mielestäni tämä ei kuitenkaan estä sitä, että Marxin ajattelun inspiroima moderni sosiaalitiede voisi olla riippumaton marxilaisen ideologian raskaasta historiasta (vaikka se ei aina sitä ole).Jonakuna, joka on itse pyrkinyt ja pyrkii tekemään Marxin ajattelun inspiroimaa modernia sosiaalitiedettä, toivon, että näin todella onkin.

11.5.09  
Anonymous Telmo said...

Kiitos Tommi, selvensit tulkintaa huomattavasti. Mielenkiintoinen muutos sanan sävyssä näinkin lyhyessä ajassa.

12.5.09  

Lähetä kommentti

<< Home