Magiakaupunginosan verkkokahvilassa

Naita mummoja on vain taalla. Huivi, sadelakki (tokihan taalla sataa), turkki, kumara selka, tikunlaihat jalat ja terava katse. Ranskalaiset nappaimistot ovat hirveita. Tama verkkokahvila on tyrmaava eika koneen virustorjunta toimi. Talla seudulla mina valkoihoinen kuulun pieneen vahemmistoon. Kavin juuri liikkeessa nimelta Le comptoir spirituel ostamassa suitsukkeita, joita voi kaytta eksorsismeihin ja spiritualistisiin riitteihin. Vieressa on monta kauppaa, joissa myydaan tekohiuksia letitykseen. Torikadulla myydaan hienoja kaloja. Yhden tahden hotellini on hieman idempana, Bellevillessa; huoneeni on kuudennessa kerroksessa, hissia ei tietenkaan ole. Nakyma sen sijaan yli kattojen. Hotellinpitaja on vaihtelevasti toykea ja mairea eika suostu puhumaan kanssani ranskaa koska on helppo kuulla, ettei se ole aidinkieleni; puhuu itsepaisesti huonoa englantiaan. Vastaan yhta itsepaisesti ranskaksi. Nyt menen etsimaan hyvan kahvilan. Oi Pariisi, olen kotona.