11.1.07

Susilapset ja luonnollisuus

Jotkut susilapset ovat oppineet elämään luonnossa yksikseen ilman muiden eläinten apua. He eivät koe välttämättä niin suurta stressiä ihmisten pariin siirtymisestä kuin eläinten parissa eläneet lapset, mutta heidän kehittymisensä estyy samalla tavoin. Useimmat susilapset kuitenkin kuolevat masennukseen jouduttuaan pois heille normaalista ympäristöstä. Puhekyvyn lisäksi seksuaaliset vietit eivät kehity normaalisti. Myös susilasten reaktiot ovat herkistyneet aiemman elinympäristön mukaisesti: luonnossa kasvanut ei välttämättä pelästy voimakkaasta räjähdyksestä, mutta suhtautuu oksien rasahduksiin ja muihin pieniin luonnonääniin erittäin tarkkaavaisesti. Tämän lisäksi ihmisellä normaalisti heikot aistit kuten pimeänäkö ja hajuaisti, ovat joissakin tapauksissa ylikehittyneet.

Lainaus on suomenkielisestä Wikipediasta. Englanninkielisestä löyty lisää tekstiä ja linkkejä. Aihe on tietysti samaan tapaan jännittävä kuin autismi tai siamilaiset kaksoset. Nyt kuitenkin tulin miettineeksi, en pelkästään tyydyttaneeksi sitä halua, mikä saa minut välillä uteliaana lukemaan esimerkiksi Bermudan kolmiota tai spiritismiä käsitteleviä kirjoja.

Useimmissa kulttuureissa tehdään jonkinlainen ero luonnon ja kulttuurin välillä (sen jälkeen kun kuulin Pirahã-heimosta, en ole esitänyt kaikkia kulttuureita koskevia väitteitä). Tämä ero kuitenkin voidaan tehdä hyvin monenlaisin tavoin. Olen jo jonkin aikaa epäillyt, että tapa, jolla tuo ero karkeasti ottaen tehdään meidän kulttuurissamme, on joiltain osin hyvin huono. Se tuntuu imeneen itseensä ihmisen väistämättömän historiallisuuden traagisen taakan ja paratiisistakarkotuksen lopullisuuden. Toisin sanoen luonto ja kulttuuri on tavattu ymmärtää jyrkästi toisistaan erillisiksi alueiksi.

Erillisyys tuntuu erityisen harmilliselta sellaisessa keskustelussa, jossa koetetaan käsitellä ihmistä luonnonolentona, eläimenä. Oletus perustavasta erillisyydestä näet suuntaa puheen hyvin herkästi ongelmallisuuksiin. Päädytään redusoimaan suuri määrä inhimillisiä ilmiöitä vain joko luonnon tai kulttuurin alueelle kuuluviksi – tai päädytään jakamaan ilmiöitä osiin ja jakamaan aikaansaadut osat joko luontoon tai kulttuuriin kuuluviksi. Jako tehdään välillä kummallisin perustein. Tämä johtaa pahimmillaan absurdiuksiin kuten oletukseen, että eläin on automaatti, jonka luonnonvalinta on ohjelmoinut pysymään hengissä ja jatkamaan sukua. Näin, vaikka automaatti ja ohjelmointi ovat ilman muuta kulttuurin asioita.

Haluaisin kertoa jonkin esimerkin onnistuneemmasta tavasta tehdä ero luonnon ja kulttuurin välillä, mutta koska kello on kaksi yöllä, en jaksa enää etsiä. Toteanpahan vain, että susilapset ovat vaikeasti käsitettäviä olentoja, jos ei hyväksytä ajatusta luonnon ja kulttuurin käsitteiden sekoittumisesta. En oikein osaa ajatella lapsen kehittymistä tavalliseksi aikuiseksi ihmiseksi ilman, että otan käyttöön käsitteellisen hybridin, ilman että lakkaan tekemästä jyrkkää eroa. Näin on, koska ilman kulttuuria kasvanut susilapsi ei kehitä edes sellaisia luonnollisia asioita kuin normaalit seksuaaliset vietit, ja toisaalta saattaa kehittää ihmiselle luonnottomia piirteitä kuten ylikehittyneitä aisteja. Ja vaikka susilapsi luonnostaan on ihminen, hän saattaa kuolla masennukseen jouduttuaan luonnolliseen elinymäristöönsä, kulttuurin ja ihmisten pariin.

Susilapset ovat aivan luonnollisia, sillä eläinten parissa kasvaneet eläimet kai ovat kiistatta luonnollisia (vai?), ja eläimetkin saavat aikaan vastaavaa. Tämä löytyi Lingosta.

Tunnisteet:

19 Comments:

Blogger Erastotenes Aleksandrialainen said...

Jos lähdemme Aristoteleen ajattelusta, luonnollista on olennolle olla omalla paikallaan asioiden järjestyksessä. Lapsen luonnollinen paikka on vanhempiensa (tai muiden yhtä rakastavien aikuisten) seurassa. Uskoisin jopa, että tämä on aivan biologinen totuus. Lapsi, joka on yksin luonnossa, on siis luonnoton. Tämä ei ole kuitenkaan moraalinen määre: yksin tai eläinten parissa kasvava lapsi ei kasva moraaliseksi olennoksi vaan eläimeksi.

Mielenkiintoisen ajatusleikin tarjoaa se, onko ihminen määriteltävä genetiikan pohjalta. Eikö (epäilemättä yhtä luonnoton) Koko-gorilla, joka puhuu viittomin hoitajiensa kanssa ja jolla on käsittääkseni kehitysvammaisen lapsen älykkyys ja moraali, ole inhimillisempi olento kuin eläinten parissa kasvanut eläimellinen "susilapsi"? Kummalla on suurempi oikeus ihmisoikeuksiin?

11.1.07  
Blogger Tea said...

Kieleen ei kehity sellaisia piirteitä, mitä kieliyhteisöllä ei ole tarvetta ilmaista. Voin kuvitella, että yksi-kaksi-kolme-monta riittävät hyvin, ellei ole resursseja varastoida tai tappaa kerralla neljää useampaa villieläintä, tarvetta pystyttää pysyviä rakennuksia tai tarvetta käydä kauppaa.

Itse olin joskus vaikuttunut Washoesta, simpanssista, joka käytti viittomakieltä tosi suvereenisti, liitti eri käsitteisiin eri merkityksiä ja yhdisti eri käsitteitä uusiksi käsitteiksi. Mulle on jäänyt mieleen seikka, että suuttuessaan hoitajalleen Rogerille Washoe viittoi ROGER HUONO ROGER VESSA VESSA ROGER VESSA, mikä mun mielestä edellyttää jo kohtalaisen suurta kykyä hahmottaa asioiden merkityksiä ja liittää niitä eri konteksteihin.

Olen itse esimerkiksi usein epävarma omasta ihmisyydestäni, sillä vain harvoin onnistun saamaan ensimmäisellä kerralla oikein tuon word verification -koodin, jonka tarkoitus olisi karsia pois epäihmiset.

11.1.07  
Blogger Eufemia said...

Inhimillinen kulttuuri on siis ihmiselle luonnollista. Oikeastihan minä käytin tässä tekstissä sanoja luonto ja kulttuuri ja niiden johdoksia aika monella tavalla - tietysti, koska pointtihan oli, että niihin liittyvät erilaiset merkitykset sekaantuvat ja aiheuttavat harmeja.

Mitenköhän Koko tai Washoe ja joku susilapsi tulisivat toimeen keskenään? Koko ja Washoehan ovat eräänlaisia susilapsia. Luulen, että he olisivat hämmentyneempiä kuin se lapsi.

En minäkään saa sitä verification-koodia yleensä ensi yrittämällä oikein.

11.1.07  
Blogger Erastotenes Aleksandrialainen said...

Muistan joskus lukeneeni nimenomaan tarinoita Koko-gorillasta ja Washoe-simpanssista ja hämmästyneeni sitä, että lain edessä nämä olennot ovat eläimiä: yhtä oikeutettuja inhimilliseen kohteluun kuin särjet tai sammakon nuijapäät. Toisaalta kysymys siitä, kenelle ihmisyys kuuluu, herätti henkilökohtaisen ongelman: eräs lähisukulaiseni on vakavasti kehitysvammainen eikä kykene likimainkaan samaan ilmaisun rikkauteen kuin nämä eläimet nähtävästi kykenevät. Henkisiltä kyvyiltään tämä 50-vuotias on n. 2-vuotias ja siis täysin eläimen tasolla.

En halua, että kyseistä sukulaistani, konfirmoitua kristittyä, pidetään eläimenä: siis minun on loogisuuden nimissä vaadittava näille opetetuille apinoille ihmisoikeuksia. Mitenhän muuten on, muodostuuko apinalle kuolematon sielu, kun se elää tämäntapaisessa vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa? Kerran me varmaan saamme tietää.

11.1.07  
Blogger Mikko said...

Näin, vaikka automaatti ja ohjelmointi ovat ilman muuta kulttuurin asioita.

Millä perusteella? Onko sinusta koirarotujen välillä käyttäytymiseroja?

11.1.07  
Blogger Eufemia said...

Tarkennan vielä aiemmassa kommentissani sanomaani: käytin esimerkiksi sanaa luonto aika monella tavalla. Jotkut näistä tavoista sisältävät hyvin tiukan eronteon luonnon ja kulttuurin välillä. Tämä eronteko siirtyy nähdäkseni helposti sellaiseenkin sanan luonto käyttöön, jossa se ei olisi mitenkään tarpeellista.

Erastotenes, minusta on hyvä, että tuot uskonnon mukaan tähän keskusteluun. Tapa, jolla luonto ja kulttuuri erotetaan toisistaan, on näet täälläpäin maailmaa saanut paljon kristinuskosta. Voisiko kysymyksen apinan sielusta mielestäsi esittää näin: Tekeekö kielen osaaminen eläimestä historiallisen olennon, joka on maailmassa (vrt. välittömässä kokemuksessa elävä olento, jolla on vain ympäristö), ja tämäkö puolestaan saa aikaan sielun? (Ei muuten kannata kuvitella, että allekirjoittaisin kysymyksessä esitetyn implisiittisen kuvauksen eläimestä.)

Ripsa, tottahan kissatkin syövät suruunsa - tai paastoavat, kuka mitenkin. Myös rakkaittensa vahtiminen ja vaatimusten esittäminen, jos nämä tekevät jotain itselleen haitallista, on inhimillistä.

Mikko, koska automaatti ja ohjelmointi eivät kai voisi olla ilman, että inhimillinen kulttuuri sellaisia tuottaa? Toisaalta tietysti sanan automaatti etymologia liittyy ihmisen tai eläimen hallitsemattomiin liikkeisiin, joten se on (ihanaa) rajatapaus. Ohjelmointi taas on päämäärätietoista pitkän tähtäimen toimintaa, joten ainoastaan tietoinen ihminen tai vastaava kulttuuriolento ohjelmoi. Mutta niin, tuossa kohti toki leikittelin sanojen luonto ja kulttuuri monenlaisilla merkityksillä.

Kyllä, koirarotujen välillä on keskimäärin selviä käyttäytymiseroja.

11.1.07  
Blogger Tea said...

Mikko, mun mielestä olisi joskus kiinnostavaa jos sä rutistaisit jonkun suuren synteesin sun maailmankuvasta :).

11.1.07  
Blogger Mikko said...

Eufemia,

Mikko, koska automaatti ja ohjelmointi eivät kai voisi olla ilman, että inhimillinen kulttuuri sellaisia tuottaa? Toisaalta tietysti sanan automaatti etymologia liittyy ihmisen tai eläimen hallitsemattomiin liikkeisiin, joten se on (ihanaa) rajatapaus. Ohjelmointi taas on päämäärätietoista pitkän tähtäimen toimintaa, joten ainoastaan tietoinen ihminen tai vastaava kulttuuriolento ohjelmoi.

Antaisitko esimerkin tllaisesta pitkän tähtäimen päämäärätietoisesta ennustettavaan käyttäytymiseen johtavasta toiminnasta eli ohjelmoinnista? Kun kerran kyseessä on päämäärätietoista toimintaa, haluaisin nähdä systemaattisen opetussuunnitelman.

Lisäksi on salakavalaa muuttaa raflaava väitelause kysymykseksi. Et kai ole epävarma mielipiteestäsi?

Nykysuomen sanakirjan mukaan automaatti on koje, joka itsestään suorittaa tietyn tehtävän, kun sitä lepotilassa pitävä este on poistettu.

Toisaalta automaattinen: a. -sesti adv. -suus omin. itsetoimiva, itsestään tapahtuva. ... - Psyk. A. [= tahattomasti tapahtuva] kirjoitus, puhe, liike.

Eli kyse ei ole pelkästään etymologiasta vaan nykykielestä. Kai me puhumme jälkimmäisestä määritelmästä?

Mihin perustat väitteesi, että automaatti ja ohjelmointi eivät kai voisi olla ilman, että inhimillinen kulttuuri sellaisia tuottaa?

Määritelmäsi mukaan esimerkiksi ihmisen hengitys - tahattomasti tapahtuva liike - on kulttuurin tuottamaa.

Mutta niin, tuossa kohti toki leikittelin sanojen luonto ja kulttuuri monenlaisilla merkityksillä.

Höpö höpö. Esitit hurjan konstruktivisteille tyypillisen väitteen, joka paljasti aika paljon maailmankuvastasi. Puolusta maailmankuvaasi tai hylkää se!

Koirarotujen eroista: mitä luulet tapahtuvan kun rodun X koiranpentu laitetaan syntymästään kasvamaan rodun Y samanikäisten pentujen joukossa? Menettääkö pentu kaikki rodussa X yleensä esiintyvät ominaisuudet vai ei?

11.1.07  
Blogger Mikko said...

Tea, ei onnistu.

1. Minulla ei ole koherenttia maailmankuvaa. Tiedän vain lähinnä yksittäisissä konteksteissa tarpeeksi päätä seinään hakattuani mitä siihen ei ainakaan kuulu. En kyllä usko, että kenellä muullakaan ihmisellä olisi koherentti maailmankuva.

2. Vaikka minulla olisi koherentti maailmankuva, en kirjoittaisi sitä auki. Vaikuttaa siltä, että tutkimustulosten kanssa linjassa oleva maailmankuva on niin erilainen nykykäsityksen kanssa, että maailma ei vielä ole kypsä ottamaan sitä vastaan. Mulla on parempaakin tekemistä kuin alkaa inttelemään. Pitää syöttää pienellä lusikalla.

3. Vaikka haluaisin kirjoittaa maailmankuvani auki, en kykenisi tekemään sitä, koska se pitäisi sisällään viisautta eikä viisautta voi ilmaista sanoin. En ole älykäs enkä viisas. Minulla on kuitenkin ollut onni hakata päätä seinään eräiden asioiden kanssa. Tätä kautta syntynyttä tietämystä voisi nimittää viisaudeksi. Eli siksi luulen tietäväni jotain aspekteja viisauden luonteesta. Yksi ominaisuus on, ettei sitä pysty sanallistamaan.

11.1.07  
Blogger Eufemia said...

Mikko hyvä. Kirjoitukseni tärkein väite oli, että "Olen jo jonkin aikaa epäillyt, että tapa, jolla tuo ero [luonnon ja kulttuurin käsitteiden välillä] karkeasti ottaen tehdään meidän kulttuurissamme, on joiltain osin hyvin huono."

Tätä tärkeintä väitettäni tarkensin sanomalla, että "Toisin sanoen luonto ja kulttuuri on tavattu ymmärtää jyrkästi toisistaan erillisiksi alueiksi." ja "Erillisyys tuntuu erityisen harmilliselta sellaisessa keskustelussa, jossa koetetaan käsitellä ihmistä luonnonolentona, eläimenä." Lisäsin vielä, että "Tämä johtaa pahimmillaan absurdiuksiin kuten [...]"

Sen jälkeen aloin käyttää sanoja luonto ja kulttuuri parodisesti. Pian alleviivasin parodiaani kursiivilla, en kuitenkaan aivan heti, sillä se olisi minusta pilannut humoristisen vaikutelman.

Luulin, että olit oivaltanut ajatukseni, teinhän niin eksplisiittisesti selväksi kuinka huonona pidän sitä erottelua, jolla leikittelin. Kummastelin hieman kysymyksiäsi, mutta selitin toki sen löyhän jakoperustetunnun, jonka mukaan automaatti ja ohjelmointi kai kuuluisivat kulttuurin alueelle. Tietysti olen jaottelusta epävarma, jaotteluhan vaatii oletuksen, että asiat pitäisi jaotella luonnon ja kulttuurin alueelle kuuluviksi, enkä minä oleta niin, koetin vain arvailla miten jaottelu tässä tapauksessa yleensä tehtäisiin.

Olin väärässä, et ollut ymmärtänyt tarkoitustani. Epäilemättä tämä johtuu kirjoitukseni epäselvyydestä.

11.1.07  
Blogger repardpo said...

Aristoteles taisi sanoa, että lapsi ei voi olla oikeasti onnellinen, koska ei edes tiedä, mitä onnellisuus on.

Mitä tulee tuohon otsikon teemaan, niin eikö nykytietämyksen, evoluutiopsykologian ynnä sosiaalibiologian, valossa luonnollinen ihminen ole natsi?

11.1.07  
Blogger Eufemia said...

Ai niin, koirarodut. Riippuu varmasti roduista ja ominaisuuksista kuinka paljon kasvuympäristö vaikuttaa tempperamentin ilmenemistavan kaltaisiin asioihin. Arvelen kuitenkin, että pentu ei menetä kaikkia rodussa X yleensä esiintyviä ominaisuuksia.

11.1.07  
Blogger Mikko said...

Oli syy ymmärtämättömyydelleni kirjoituksesi epäselvyys tai oma yksinkertaisuuteni (varmaan molemmat?), yrität "leikittelyyn" vedoten kiemurrella irti väitteestäsi.

Joko olit ironinen, etkä ole ole oikeasti sitä mieltä. Jos olit sitä mieltä, et ollut tässä ironinen, vaikka laajemmassa kontekstissa ehkä sitä olitkin.

Kuten saatat muistaa aiemmista keskusteluista, minulla teoria, että teot ja sanat kertovat enemmän kuin se mitä ihminen kuvittelee tarkoittavansa.

Jotta asia ei jäisi turhaan epäselväksi, voitko kertoa selvällä tyhmemmänkin tajuamalla suomen kielellä, kumpi vaihtoehto pitää paikkansa?

11.1.07  
Blogger Mikko said...

Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

12.1.07  
Blogger Mikko said...

Ai niin, koirarodut. Riippuu varmasti roduista ja ominaisuuksista kuinka paljon kasvuympäristö vaikuttaa tempperamentin ilmenemistavan kaltaisiin asioihin. Arvelen kuitenkin, että pentu ei menetä kaikkia rodussa X yleensä esiintyviä ominaisuuksia.

Ok, tämä riittää minulle.

12.1.07  
Blogger Tuomas Korppi said...

Tämä johtaa pahimmillaan absurdiuksiin kuten oletukseen, että eläin on automaatti, jonka luonnonvalinta on ohjelmoinut pysymään hengissä ja jatkamaan sukua. Näin, vaikka automaatti ja ohjelmointi ovat ilman muuta kulttuurin asioita.

Minä en ymmärrä, mikä tässä on niin absurdia. Minun nähdäkseni koko evoluutioteorian perusajatus on selittää, kuinka kausaalisten luonnonlakien varassa toimivassa maailmassa voi syntyä organismeja, jotka päällepäin näyttävät suunnitelluilta. Koska oliot näyttävät suunnitelluilta, niiden yksittäisiä piirteitä selitettäessä voi aivan hyvin käyttää kone- tai automaattimallia (ts. mielestäni ei ole missään määrin absurdia väittää, että sydämen tarkoitus on pumpata verta.) Väite, että eläin olisi automaatti, jonka luonnonvalinta on ohjelmoinut jatkamaan sukuaan, on nähdäkseni kuvaus siitä yleisestä käsitekehikosta, jonka puitteissa väittämiä tyyppiä "sydämen tarkoitus on pumpata verta" esitetään: Jollakin yksittäisella organismin osalla voidaan sanoa olevan tarkoitus (eläin koneena -mielessä) vain, jos tuon tarkoituksen toteuttaminen edesauttaa lisääntymistä.

Toisekseen en ymmärrä, että missä sanan kulttuuri mielessä automaatti ja ohjelmointi ovat kulttuurin asioita. Toki automaatin rakentaminen tai ohjelmoiminen vaatii intentionaalisuutta (tai jotain, joka riittävässä määrin toimii ikään kuin se olisi intentionaalista. Minusta ajatus, että luonnonvalinta täyttää jälkimmäisen ehdon on, jos ei suoranaisesti tosi, vähintään varteenotettava), mutta intentionaalisuuden ja kulttuurin samaistaminen on minulle hiukan vieras idea.

12.1.07  
Blogger Eufemia said...

Punainen nörtti, luitko aiemmat kommentit? Kirjoitukseni oli epäselvä, ei pitäisi kirjoittaa niin väsyneenä. Huomasin sen itsekin ja aloin purkaa liian helposti väärinymmärrettäviä kohtia jo ensimmäisessä omassa kommentissani, mutta eihän se auttanut. Paha kyllä olen tässä pimeydesä jatkuvasti väsynyt; ehkä pitäisi pitää taukoa kunnes auringonvaloa on enemmän, tai ainakin kirjoittaa vain tosi obskyyreistä aiheista, joista kukaan ei jaksa lukea.

Koetetaan vielä: minusta ei ole mielekästä jakaa asioita joko luonnon tai kulttuurin alueille kuuluviksi, sillä se on liian yksinkertaistavaa ja perustuu omituisille ennakko-oletuksille. Lisäksi se johtaa käsitteelliseen junnaukseen, joka ei johda mihinkään. Tämä koskee myös puhetta eläimistä, ohjelmoinnista ja automaateista.

12.1.07  
Blogger Mikko said...

Kirjoitukseni oli epäselvä, ei pitäisi kirjoittaa niin väsyneenä.

Väsyneenä kirjoittaminen on hedelmällisintä. Kaikki se vuosien sosialisaatio ja koulutus unohtuu hetkittäin. Alta paljastuu rehellisyyttä ja aitoa ajattelua. Langanpätkästä kannattaa ottaa kiinni, kun sen näkee.

14.1.07  
Blogger Eufemia said...

Tuo voi kyllä olla hyvinkin totta.

14.1.07  

Lähetä kommentti

<< Home