Solipsismia ja muuta kivaa
Tänään oli taas Humanismi tieteenä -luentosarjan luento. (Lisään linkin luentosarjan kotisivuille heti kun saan toimivan osoitteen; jos joku lukija tietää osoitteen, on oikein ystävällistä antaa se kommenteissa.) (Lisäys: no niin.) Minua hieman kauhistuttaa oppimisblogata tänäisestä luennosta, sillä sen aiheena oli relativismi. Jos pelkkä sosiaalisen konstruktionismin mainitseminen saa aikaan tällaisen vyöryn ohipuhumista, mitä nyt tapahtuukaan? Kauhistukselle ei kuitenkaan sovi antaa periksi.
Luentosarjan kotisivuille ilmestynee piakkoin Markus Lammenrannan kokoama tiivis selvitys erilaisista relativismin lajeista: indeksikaalisesta relativismista taidettiin esitellä viisi erilaista muotoa, aleettisesta relativismistakin pari erilaista versiota. Niitä käsitellessään Lammenranta puhui lähinnä totuus- ja arvorelativismista. Sitten Sami Pihlström puhui enimmäkseen relativismista todellisuuden suhteen. Lisäksi mainittiin ainakin käsitteellinen relativismi, havaintorelativismi ja päättelyrelativismi.
Toivon mukaan voin pian linkittää luentosarjan kotisivuille ja toivon mukaan sinne ilmaantuu ennen pitkää jonkin verran näitä erotteluja. En näet aio selittää niitä tässä. Sen sijaan aion keskittyä parhaaseen kommenttiin, joka luennon aikana esitettiin.
Lammenranta puhui kahdesta vaihtoehtoisesta kertomuksesta siitä, mistä ihmiset tulivat Amerikan mantereelle: länsimaisen tieteen edustajat sanovat ihmisten tulleen Aasiasta, Zuni-myyttiin uskovat taas katsovat ihmisten tulleen maansisäisestä maailmasta. Sitten alettiin käsitellä erilaisia tapoja suhtautua näihin väitteisiin ja arvioida niiden totuusarvoa. Eräs kuulija viittasi. Hän sanoi olevansa kulttuurintutkija ja mahdollisesti hyvinkin käsittelevänsä sentyyppisiä aiheita kuin Zuni-myytti ihmisten ilmaantumisesta maan päälle – mutta hänen mieleensä ei juolahtaisi lähteä tutkimaan aihetta kysymällä onko Zuni-myytti totta sellaisessa mielessä kuin mistä tässä puhuttiin.
Kommentti oli tosiaan mielestäni erinomainen. Luennoitsijoiden on syytä ottaa huomioon se yleisö, jolle he puhuvat. Nyt yleisössä oli ainoassaan Humanistisessa tiedekunnassa opiskelevia jatko-opiskelijoita. He joutuvat (me joudumme) kyllä hyvinkin tekemisiin relativismin ongelmien kanssa, mutta hyvin harvoin tuohon tapaan jäsennettyjen relativismin ongelmien kanssa.
Pihlström tuli hieman lähemmäs sitä, minkätyyppisiä relativismiin liittyviä kysymyksiä tämä yleisö todennäköisesti kohtaa. Puhe käsitteellisestä relativismista ja esimerkiksi Hilary Putnamista koski jo selvemmin ihmistieteissäkin relevantteja metodeihin liittyviä ongelmia. Kuitenkin Pihlströmkin päätyi puhumaan mm. solipsismista. Kysyin ja sain siksi kuulla, ettei hänkään tiedä yhtään solipsistia koko länsimaisen filosofian historiassa.
Luento oli kyllä oikein hauska. Kaikki kuitenkin esitettiin oikeastaan vain tietoteoreettisen kinastelun näkökulmasta. Samoista aiheista olisi voinut puhua myös yleisön kannalta relevanteista näkökulmista; luennolla olisi voitu mainita edes joitain sellaisia relativismiin liittyviä kysymyksiä, jotka liittyvät ihmistieteiden tieteenfilosofiaan. Minusta tuntuu siltä, ettei sellaisten keksiminen olisi ollut vaikeaa.
Analyyttinen tieteenfilosofia on ymmärtääkseni perinteisesti keskittynyt pikemminkin luonnontieteiden kuin ihmistieteiden ongelmiin. Ei siis ihme, että sikäli kun luennolla paikoin sivuttiin tieteenfilosofiaa, vahvasti abstrahoidut esimerkit toivat pikemminkin mieleeni luonnontieteille tyypillisen koejärjestelyn kuin minkään ihmistieteille tyypillisen kysymyksenasettelun.
Ihmistieteissä ei yleensä esitetä sellaisia kysymyksiä kuin ovatko tiedemiehet vai Zuni-myyttiin uskovat vai mahdollisesti kummatkin oikeassa. Relevanttia ei yleensä myöskään ole se, onko tutkittava Zuni-myytti absoluuttisesti vai relatiivisesti olemassa. Monet relativismiin liittyvät kysymykset sen sijaan ovat olennaisia kun pohditaan metodinvalintaa, tutkimustapojen perustelua yms. Nyt jäi kuitenkin tykkänään luennolla istuneiden omaksi tehtäväksi koettaa pohtia mitenköhän esitetty liittyi heille (meille) olennaisiin ongelmiin.
Luentosarjan kotisivuille ilmestynee piakkoin Markus Lammenrannan kokoama tiivis selvitys erilaisista relativismin lajeista: indeksikaalisesta relativismista taidettiin esitellä viisi erilaista muotoa, aleettisesta relativismistakin pari erilaista versiota. Niitä käsitellessään Lammenranta puhui lähinnä totuus- ja arvorelativismista. Sitten Sami Pihlström puhui enimmäkseen relativismista todellisuuden suhteen. Lisäksi mainittiin ainakin käsitteellinen relativismi, havaintorelativismi ja päättelyrelativismi.
Toivon mukaan voin pian linkittää luentosarjan kotisivuille ja toivon mukaan sinne ilmaantuu ennen pitkää jonkin verran näitä erotteluja. En näet aio selittää niitä tässä. Sen sijaan aion keskittyä parhaaseen kommenttiin, joka luennon aikana esitettiin.
Lammenranta puhui kahdesta vaihtoehtoisesta kertomuksesta siitä, mistä ihmiset tulivat Amerikan mantereelle: länsimaisen tieteen edustajat sanovat ihmisten tulleen Aasiasta, Zuni-myyttiin uskovat taas katsovat ihmisten tulleen maansisäisestä maailmasta. Sitten alettiin käsitellä erilaisia tapoja suhtautua näihin väitteisiin ja arvioida niiden totuusarvoa. Eräs kuulija viittasi. Hän sanoi olevansa kulttuurintutkija ja mahdollisesti hyvinkin käsittelevänsä sentyyppisiä aiheita kuin Zuni-myytti ihmisten ilmaantumisesta maan päälle – mutta hänen mieleensä ei juolahtaisi lähteä tutkimaan aihetta kysymällä onko Zuni-myytti totta sellaisessa mielessä kuin mistä tässä puhuttiin.
Kommentti oli tosiaan mielestäni erinomainen. Luennoitsijoiden on syytä ottaa huomioon se yleisö, jolle he puhuvat. Nyt yleisössä oli ainoassaan Humanistisessa tiedekunnassa opiskelevia jatko-opiskelijoita. He joutuvat (me joudumme) kyllä hyvinkin tekemisiin relativismin ongelmien kanssa, mutta hyvin harvoin tuohon tapaan jäsennettyjen relativismin ongelmien kanssa.
Pihlström tuli hieman lähemmäs sitä, minkätyyppisiä relativismiin liittyviä kysymyksiä tämä yleisö todennäköisesti kohtaa. Puhe käsitteellisestä relativismista ja esimerkiksi Hilary Putnamista koski jo selvemmin ihmistieteissäkin relevantteja metodeihin liittyviä ongelmia. Kuitenkin Pihlströmkin päätyi puhumaan mm. solipsismista. Kysyin ja sain siksi kuulla, ettei hänkään tiedä yhtään solipsistia koko länsimaisen filosofian historiassa.
Luento oli kyllä oikein hauska. Kaikki kuitenkin esitettiin oikeastaan vain tietoteoreettisen kinastelun näkökulmasta. Samoista aiheista olisi voinut puhua myös yleisön kannalta relevanteista näkökulmista; luennolla olisi voitu mainita edes joitain sellaisia relativismiin liittyviä kysymyksiä, jotka liittyvät ihmistieteiden tieteenfilosofiaan. Minusta tuntuu siltä, ettei sellaisten keksiminen olisi ollut vaikeaa.
Analyyttinen tieteenfilosofia on ymmärtääkseni perinteisesti keskittynyt pikemminkin luonnontieteiden kuin ihmistieteiden ongelmiin. Ei siis ihme, että sikäli kun luennolla paikoin sivuttiin tieteenfilosofiaa, vahvasti abstrahoidut esimerkit toivat pikemminkin mieleeni luonnontieteille tyypillisen koejärjestelyn kuin minkään ihmistieteille tyypillisen kysymyksenasettelun.
Ihmistieteissä ei yleensä esitetä sellaisia kysymyksiä kuin ovatko tiedemiehet vai Zuni-myyttiin uskovat vai mahdollisesti kummatkin oikeassa. Relevanttia ei yleensä myöskään ole se, onko tutkittava Zuni-myytti absoluuttisesti vai relatiivisesti olemassa. Monet relativismiin liittyvät kysymykset sen sijaan ovat olennaisia kun pohditaan metodinvalintaa, tutkimustapojen perustelua yms. Nyt jäi kuitenkin tykkänään luennolla istuneiden omaksi tehtäväksi koettaa pohtia mitenköhän esitetty liittyi heille (meille) olennaisiin ongelmiin.
Tunnisteet: oppimisbloggaus, tieteenfilosofia
10 Comments:
Näinhän se on.
Tiedemiehet tutkivat "totuuksia" tai muita sen kaltaisia asiain tai olioiden tiloja ja suhteita, jotka ovat irtaantuneet ihmisestä. Ikään kuin yleismaailmallisesti.
(Filosit taas pitävät kovasti kiinni asemastaan tiedeyhteisössä.)
Minua on aina lohduttanut, että on helppoa olla käsitteellinen relativisti ilman että olisi totuusrelativisti. Valitsisin tämän yhdistelmän, jos asiaa kysyttäisiin. En tiedä miksi kirjoitin tämänkin kommentin. Anteeksi.
repardpo, minusta luennolla ei niinkään pidetty kiinni asemasta tiedeyhteisössä kuin jutusteltiin hupaisuuksia.
Matti, saat anteeksi. Minustakin tuo on lohdullista. Käsitteellinen relativismi tuntuu tolkulliselta, eikä silti tarvitse sanoa totuudesta kauheasti mitään.
Siskosi kiihottaa minua.
Jaahas. Ei mikään ihme.
Niin, kyllähän analyyttisenkin tieteenfilosofian piiristä löytyisi aika vankka ja nimenomaan ihmistieteiden metodisille ongelmille relevantti keskustelutraditio relativismista (minulla ei ole hajuakaan mitä relativismia tämä on; muutenkin nyppii niiniluotolainen into luokitella kaikki) siinä perinteessä, joka rakentaa lähinnä Peter Winchin luennalle Wittgensteinin myöhäisfilosofiasta. Ainakin Steven Lukes ja Nigel Pleasants pitävät tätä debattia vireänä tänäänkin. Sinänsä ei ihmetytä, että mainitut luennoitsijat saattavat hyvinkin vetää koko kurssin menemättä tähän keskusteluun...
"Tänään oli taas Humanismi tieteenä -luentosarjan luento. (Lisään linkin luentosarjan kotisivuille heti kun saan toimivan osoitteen; jos joku lukija tietää osoitteen, on oikein ystävällistä antaa se kommenteissa.)"
Linkki on tässä. Sain sen Markus Lammenrannan kautta.
http://www.helsinki.fi/taitu/tet/Humanismitieteena.htm
Linkin sisällöstä.
"Niin on pitkää kuin leveetäkin";~/.
Kiitos Rauno, sain linkin itsekin eilen, ehdin vain korjaamaan vasta nyt.
Anonyymi, minua tosiaan miellyttäisi jos tuohon keskusteluun päädyttäisiin kurssin aikana. Tiedä vaikka, luennoitsijat kun vaihtelevat.
Olen joskus reilut kymmenen vuotta sitten istunut Lammenrannan vetämässä proseminaarissa. Tiedän tunteen, kun yksi näkökulma vedetään kaikkien näkökulmien absoluuttiseksi pisteeksi, josta kaikki muut saavat arvonsa. Tämän arvojen arvoksi nostetun näkökulman arvosteleminen taas leimataan absurdiksi ja "ei kovinkaan tärkeäksi". Filosofiaa parhaimmillaan ...
Lähetä kommentti
<< Home