5.8.06

Hämmästys

Ruhtinas nähtävästi kuuli ja hämmästyi, että hänen puoleensa käännyttiin ja ymmärsi kysymyksen, mutta ei liene oivaltanut sitä kokonaan eikä näin ollen vastannut. Huomattuaan, että kaikki nauroivat, hänkin avasi suunsa ja alkoi nauraa.

Olen hämmästynyt toistuvasti muutamista asioista viime päivinä. Olen myös tehnyt töitä ja lukenut siihen liittyvää, josta en valitettavasti voi kirjoittaa täällä, siksi niin hiljaista. Mutta siteeraanpa edelleen Dostojevskia ja kerron noista hämmennyksenaiheista.

Ensinnäkin hämmästyn aina huomatessani, että osaan vähän jotain kieltä. Suomen kohdalla hämmennyn sentään aika harvoin, vaikken sitäkään katso erityisen hyvin taitavani, mutta muiden kielten puhuminen on aina aika ihmeellistä. En ollenkaan tajua miten voin osata sanoa mitä haluan, vaikken osaisi selittää mitä sääntöä seuraan tai millä perusteella luotan osaamiseeni. Vieraskielisiä sanojakin tunnistan ja ymmärrän ihmeen paljon, vaikkei minulla ole aavistustakaan mistä olen niitä oppinut. Vieras kielihän on lähtökohtaisesti jotain vierasta, eli jotain, jonka olen erikseen opetellut, joissain tapauksissa jopa aikuisella iällä. Eikä minulla ole tajua siitä, kuinka oppiminen tapahtuu. En luota kielitaitooni, tunnen huijaavani jotenkin, tai ehkä minua huijataan suomentaessani kirjoja. Outo taikatemppu.

Toiseksi olen törmännyt taas pariin otteeseen erilaisissa tilanteissa siihen, että ihmiset näkevät mustasukkaisuudessa jotain moraalisesti hienoa. Hämmentävä ajatuskuvio menee kai tähän tapaan: Ihminen kärsii koska toinen ihminen ei toivo sellaisia asioita, joita hän haluaisi tämän toivovan. Sitten hän mieltää kärsimyksensä toisen syyksi: jos toinen olisi toivonut kuten olisi kuulunut, kärsimystä ei olisi aiheutunut, joten väärin toivonut on aiheuttanut kärsimyksen ja häntä sopii siitä soimata.

Joskus ajatuskulku on vielä hieman mutkikkaampi; tällöin siihen liittyy joku kolmas ihminen. Silloin ajatus saattaa kulkea seuraavaan tapaan: ihminen kärsii, koska toinen ihminen ei toivo sellaisia asioita, joita hän haluaisi tämän toivovan, mutta toivoo jotain johonkuhun kolmanteen ihmiseen liittyvää. Silloin syyllisyys siirretäänkin tälle kolmannelle. Äsken esittämässäni kahden ihmisen kuviossahan syytettävää ihmistä pidettiin vastuullisena omista toiveistaan ja velvollisena toivomaan sitä, mitä syyttäjä haluaa hänen toivovan. Tässä toisessa tapauksessa taas väärin toivova onkin manipuloitava uhri eikä siten vastuussa mistään; pahantekijä on kolmas, joka on ohjaillut uhrin toivomaan väärin. Oikeintoivominen määräytyy edelleen kärsivän toiveiden perusteella.

Kolmanneksi olen hämmästynyt siitä, ettei hypoteesin kyseenalaistavia huomioita kuulla. Olen toistuvasti törmännyt siihen, että jos esitän jossain keskustelussa, jossa ollaan innoissaan jostain kokonaisehkoselityksestä, huomion, joka ei sovi esitettyyn teoriaan, huomio sivuutetaan. Sen tosiasiallisuutta ei siis koeteta kiistää eikä sitä koeteta sovittaa selitykseen, vaan se ohitetaan kokonaan aivan kuin en olisi sanonut mitään.

Tunnisteet:

12 Comments:

Blogger Mikko said...

Kolmanneksi olen hämmästynyt siitä, ettei hypoteesin kyseenalaistavia huomioita kuulla. Olen toistuvasti törmännyt siihen, että jos esitän jossain keskustelussa, jossa ollaan innoissaan jostain kokonaisehkoselityksestä, huomion, joka ei sovi esitettyyn teoriaan, huomio sivuutetaan. Sen tosiasiallisuutta ei siis koeteta kiistää eikä sitä koeteta sovittaa selitykseen, vaan se ohitetaan kokonaan aivan kuin en olisi sanonut mitään.

Tervetuloa vaikuttamisen ihmeelliseen maailmaan. Vaikka kognitiivisen dissonanssin käsitteen ymmärtää, ei lakkaa hämmästyttämästä kuinka usein, jatkuvasti ja koulutettujenkin ihmisten kohdalla sitä näkee. Koulutetuilla joskus jopa useammin.

Ihmisen mieli on pitkälti jakautunut lokeroihin joiden yli rationaalinen ajattelu ei onnistu. Lokeroiden seinämien purkaminen on työlästä.

Siksi rationaalinen keskustelu ei käytännössä olekaan koskaan mahdollinen tie käsitysten muuttamiseen.

6.8.06  
Blogger Eufemia said...

En ole noin pessimistinen, piruuttanikaan en. En myöskään välitä omaksua mitään kovin vankkaa uskomusta ihmisen mielestä lokerokokonaisuutena, "joiden yli rationaalinen ajattelu ei onnistu". Kyllä voi onnistua, joskus onnistumisen tahtominen vain aiheuttaa tuskaa.

Jotkut bloggaajat käyttävät tavan takaa termiä "tunnepuhe", ja käyttävät sitä ymmärtääkseni melkoisen pejoratiiviseen sävyyn (tämä tosin saatettaisiin kiistää). Pitäisikö tunnepuhe määritellä sellaiseksi keskusteluksi, jossa vastaesimerkkiin joko ei reagoida lainkaan tai siihen reagoidaan vihamielisesti?

6.8.06  
Blogger Mikko said...

Sanoit: En myöskään välitä omaksua mitään kovin vankkaa uskomusta ihmisen mielestä lokerokokonaisuutena, "joiden yli rationaalinen ajattelu ei onnistu". Kyllä voi onnistua, joskus onnistumisen tahtominen vain aiheuttaa tuskaa.

Sanoin: Lokeroiden seinämien purkaminen on työlästä.

Ironista, eikö?

Suhtautumisesi todellisuuteen ei (tässä tapauksessa) hetkauta sitä mihinkään. En yritä vakuuttaa sinua. Tiedän sen olevan turhaa. Joko sinä tai minä kypsymme joskus. Silloin mielipiteemme konvergoituvat.

Minä olen ymmärtänyt sanan tunnepuhe tarkoittavan tilannetta, jossa ihminen puhuu tunteistaan.

Mainitsemasi kaltainen tunnepuhe on joko pejoratiivinen termi tai ei ole. Riippuu kontekstista.

Muista kuitenkin, että is does not imply ough to. Pejoratiiviseksi luokittelu on aika tyypillinen defenssimekanismi.

6.8.06  
Blogger Eufemia said...

Njoo, ironista kieltämättä, tai pikemminkin tarkkaamatonta lukemista minulta.

Johtaakohan kypsyminen välttämättä samoihin johtopäätöksiin? Tämä kysymys on melko järjetön.

Itsekin olen tavannut ymmärtää tunnepuheen puheeksi tunteista, mutta olen huomannut, että eräissä blogeissa sanaa käytetään eri tavalla. Minulla ei ole vielä kovin selvää kuvaa tuosta tavasta, joten koetin yllä kiusata tavan omaksuneita reagoimaan jotenkin niin, että kuvani selkeytyisi. Jotkut heistä näet ainakin ajoin lukevat blogiani.

6.8.06  
Blogger Mikko said...

Njoo, ironista kieltämättä, tai pikemminkin tarkkaamatonta lukemista minulta.

Katso tarkemmin. Kyllä se malkakin sieltä löytyy.

6.8.06  
Blogger Eufemia said...

Löydän kirjoituksistani helposti paljon löysää puhetta: ensin tahdon oikeastaan kiistää lokerot ja sitten sulavasti ylitän niiden seiniä, sitten jätän sanan "voi" varaan kohtuuttoman paljon, sitten vielä kiusaan. Mutta minulla ei nyt kyllä ole aavistustakaan mihin malkaan viittat.

6.8.06  
Blogger Mikko said...

Jos olisin eksplisiittinen, epäilisit saojani. Se on näiden asioiden luonne. Toivoa kuitenkin on. Etsivä aina lopulta löytää perille.

7.8.06  
Blogger Mikko said...

Mitään tietämisen arvoista maailmassa ei voi opettaa.

7.8.06  
Blogger Eufemia said...

Esoteerista. Minulle tuli tästä keskustelusta eilen ihan muuten vain mieleen kokemukseni lukiessani tätä Käsityöläisen kirjoitusta, jossa kieltäydyttiin täsmentämästä.

7.8.06  
Blogger Matti said...

Olet valmistunut yliopistosta ja julkaissut artikkeleita, käännöksiä jne. Tiedät siis että ihminen toimii aikaan ja muihin resursseihin liittyvien rajoitusten alaisena.

Siksi harkinnan alla oleva aineisto on lopulta rajattava, kysymys täsmennettävä, ja tyydyttävä siihen mitä siitä saa revittyä. Silloin on suuri houkutus ohittaa "anomaliat" (Kuhn), eli vastaesimerkit.

Jos keskustelulla ei ole mitään erityistä tulosvastuuta, anomalioita ei tietysti pitäisi ohittaa. Jos taas halutaan päästä eteenpäin, kaikkeen ei voi projektin puitteissa tarttua, varsinkin jos se vaikuttaa sivuseikalta. Ehkä sellaiset sivuseikat joskus myöhemmin kaatavat itse rakennelman, mutta siinä vaiheessa ollaan opittu jotain.

Itse olen ajatellut, että tunnepuheaktissa puhujan tunteen katsotaan oikeuttavan jokin kuulijalle asetettu vaatimus.

Voin esimerkiksi raportoida, että minua paleltaa. Kyse on tunnepuheesta, jos tämä esitetään kätkettynä vaatimuksena laittaa patteri kovemmalle. Silloin suututaan, jos toinen ei ymmärrä. Mutta suoraviivaisinta olisi raportoida että paleltaa, ja erikseen pyytää voiko patteria säätää.

7.8.06  
Blogger Eufemia said...

Matti, ymmärrän kyllä, että useinkin on vain käytännössä edettävä toivoen, ettei joku lukuisista vastaväitteistä kaada rakennelmaa. Ei kuitenkaan kun rakennelma on viritetty vain omaksi huviksi eikä sillä tai siinä koeteta saavuttaa kuin ymmärrystä.

Kiitos tunnepuheen määritelmästä, se avasi asiaa kelpo tavalla.

7.8.06  
Blogger Mikko said...

Käsityöläinen, aiheellinen pointti, muttei alkuperäiseni. Csikszentmihalyi kuvasi vastaavaa paremmin kuin itse osaan:

In the first place, the kind of knowledge — wisdom — one needs for emancipating consciousness is not cumulative. It can not be condensed into a formula; it can not be memorized, and then routinely applied. Like other complex forms of expertise, such as a mature political judgement or a refined aesthetical sense, it must be earned through trial-and-error by each individual, generation after generation.

Vain viisaus on tietämisen arvoista.

9.8.06  

Lähetä kommentti

<< Home