5.2.04

Organe; elin - organisation; elimistö

Suomen sana "elin" on eläväisempi kuin ranskan koneellisehko "organe".

"Ajattelemme olevamme kunnon ihmisiä, mutta olemme sitä vain ollessamme iloisia tai urheita; kaikki riippuu tavasta, jolla koneemme on koottu. Tiettyinä hetkinä voisi sanoa sielun asuvan vatsassa, ja sijoittaessaan sielunsa istuimen mahanporttiin Van Helmont erehtyi vain pitäessään osaa kokonaisuutena."

"Vaan jos ihminen ei voi olla myöntämättä, että aina kun terveys sallii hänen nauttia omasta itsestään, hän erottaa nuhteettomat, inhimilliset ja hyveelliset ihmiset niistä, jotka eivät ole inhimillisiä, hyveellisiä eivätkä rehellisiä, ja että on helppo erottaa pahe tai hyve sen luonnollisena vaikutuksena seuraavasta pelkästä mielihyvästä tai erityisestä vastenmielisyydestä, niin tästä seuraa, että samalla tavoin muodostuneet eläimet, joilta puuttuu ehkä vain hieman käymistä, jotta ne olisivat kaikessa ihmisten veroisia, osallistuvat eläimyyteen samoin etuoikeuksin, ja näin ei ole olemassa sielua tai aistivaa substanssia joka ei tunne katumusta."

Luin toissailtana La Mettrien Ihmiskoneen, ja nyt voisin kirjoitella pitkät pätkät kartesiolaisuuden kritiikistä, joka toisaalta kuitenkin nojaa kartesiolaisuuteen, La Mettrie- paran väärinymmärretyksitulosta, ihmisen ja eläimen väitetystä ontologisesta erosta ja erilaisista tavoista kiistää tämä ero. Nyt kuitenkin tartun ajatukseen "aina kun terveys sallii hänen nauttia omasta itsestään", sillä minun on nälkä.

(Lukeekohan tätä joku? Siltä varalta että kyllä: poistun oletettavasti runsaaksi viikoksi.)