29.1.04

Kaksi ihmistä, jotka oletettavasti pitivät kirjoista

"Ensimmäinen varsinainen suurtyö oli kuitenkin 1545 ilmestynyt Bibliotheca universalis, joka voidaan nähdä ikään kuin monumentaalisena johdantona Gessnerin mielessä hahmottuneeseen ensyklopediaan, joskin hän itse sanoi laatineensa sen ennen kaikkea siksi että maailman kirja-aarteisto ei joutuisi hukkaan niin kuin Aleksandrian kirjasto aikoinaan oli joutunut. Bibliotheca universalis oli lyhyesti sanottuna luettelo kaikista niistä kirjoista ja kirjoituksista joita kolmella oppineiden kielellä - latinaksi, kreikaksi ja hepreaksi - oli aikojen alusta lähtien kirjoitettu, olivatpa ne kadonneita tai säilyneitä, painosta julkaistuja tai kirjastojen kätköissä manuskripteinä piileviä. Tittelilehti kertoo kuin nykyaikainen takakansimainos: "Uudenlainen teos, joka ei ole vain välttämätön julkisia ja yksityisiä kirjastoja varustettaessa vaan myös erittäin hyödyllinen kaikille minkä hyvänsä taiteen tai tieteen opiskelijoille opintojen edistämiseksi." (Anto Leikola: Oppineisuuden hirmu)

Conrad Gessner pyrki esittämään kaikista luettelemistaan noin 10 000 kirjasta ja käsikirjoituksesta mahdollisimman täydelliset viitteet ja usein myös sisällönkuvaukset. Teokseen kuului myös laaja aiheenmukainen hakemisto. Leikola toteaa alle viidenkymmenen vanhana ruttoon kuolleen miehen kirjoittaneen niin paljon, että tuskin kukaan on jaksanut hänen koko tuotantoaan lukea. Gessner oli kuulemma myös lempeä ja ihmisystävällinen ja hänen kotinsa oli aina vieraille avoinna.

Vulgatan isä, kirkonopettaja pyhä Hieronymus on tietysti kääntäjien, mutta myös kirjastojen ja kirjastonhoitajien suojeluspyhimys. Hänet kuvataan yleensä joko kirjoittamassa tai lukemassa, joko kammiossaan paperikääröjen ympäröimänä tai erämaan rauhassa, tai irroittamassa piikkiä leijonan tassusta. Leijona kesyyntyi ja pysyi vuosia autiomaahan vetäytyneen Hieronymuksen rinnalla. Selailen kuvia, ja näyttää siltä, että Hieronymus irroitti sen piikin leijonan tassusta kynällään.

Kuulostaa mukavalta.